She took the midnight train goin' anywhere

Vietin lapsuuteni tutuissa ympyröissä, asuen suurimman osan tähänastisesta elämästäni pienehkössä kunnassa Tampereen vierustalla. Tutkimusretket suuntautuivat kauimmillaan Ruotsin satamaan, jota sitäkin katseltiin vain hytin ikkunasta. Täysi-ikäistyttyäni maailmani avartui, kun siirryin opiskelemaan toiseen piskuiseen kuntaan, jossa kipinä nähdä maailmaa Suomea pidemmältä viimein leimahti realistiseksi mahdollisuudeksi. Huomasin, että opinnoissani oli mahdollista suorittaa kansainvälinen työharjoittelu ja kerroin opettajalleni haluavani lähteä mahdollisimman kauas, vähintään Euroopan ulkopuolelle. Hetken selvittelyn jälkeen suunnakseni muodostui Kenian pääkaupunki Nairobi ja vaikka jouduin varmistamaan kartasta, minne tarkalleen olin menossa (matkailun myötä on onneksi myös maantietouteni parantunut) puhkuin intoa nähdä vihdoin maailmaa.

Olin tuolloin 21-vuotias ja ensimmäisen ulkomaanmatkani äärellä. Tämä kolme kuukautta kestänyt matka on yhä kahdeksan vuotta myöhemmin mielessäni elämäni suuntaa määrittävänä tekijänä. Muistan edelleen hetken, jolloin aivan matkani alussa istuin yksin matatussa (paikallinen minibussi) vieraassa kaupungissa, maassa ja maanosassa. Olin valinnut paikan ikkunan ääreltä ja Nairobin maisemien vilahdellessa ohitseni kuulin, kun tuttu kappale alkoi soimaan bussin radiossa.

”Just a small-town girl

Livin’ in a lonely world

She took the midnight train goin’ anywhere”

Vaikka matkasinkin bussilla junan sijaan, saivat sanat hetkessä uuden merkityksen ja hetki paloi ikuisesti muistoihini. Siinä hetkessä olin yksin ja pienenä suuressa maailmassa, mutta samalla jonkun uuden äärellä - uuden, joka kantaa yhä kaikki nämä vuodet myöhemmin.  Tästä hetkestä muodostui myös tämän blogini nimi, jonka aloittamiseen löytyy neljä syytä:

•         Halusin väylän, jossa purkaa tuntojani eri aihepiireistä
•         Halusin kerätä kokemuksiani talteen
•         Halusin mahdollisuuden kannustaa muita omien kokemuksieni kautta
•         Halusin kirjoittaa suomeksi pitääkseni yllä kielitaitoani sekä jakaakseni kuulumisiani Suomeen

Tässä blogissa haluan kertoa matkoistani, pohdiskellen myös matkailun eettisiä ulottuvuuksia. Samalla haluan tarinoida Kolumbian kodistani käsin ulkosuomalaisuudesta ja elämästä ylipäätään sen monine ulottuvuuksineen. Pyrin siihen, että tämä blogi on kokoelma hetkiä juuri omasta matkastani tässä maailmassa. Jos tulee lokeroitua, lokeroisin tämän siis matkablogiksi, mutta laajentaisin ”matka”-sanan käsittelemään niin fyysisiä matkoja paikasta toiseen, kuin matkaa omaksi itsekseni ja osaksi tätä globaalia yhteisöä. Luvassa on siis ainutlaatuinen paketti matkailusta ja sen etiikasta sekä ulkosuomalaisuudesta niin päivittäisen elämän, kuin yhteiskunnallistenkin näkökulmien kautta.

Toivottavasti pysyt mukana!