Katsaus menneeseen

Vaikka suurin osa lukijakunnastani onkin varmasti tuttujani ja perillä liikkeistäni, ajattelin että olisi hyvä saattaa pikakelauksella myös muut ajan tasalle siihen mitä tapahtui kahdeksan vuotta sitten olleen Kenian matkani ja tämän hetken välissä. 

Kuten viimeksi kävi ilmi oli matkakuume istutettu minuun pysyvästi Kenian reissulla. Niin tosin oli myös opiskelukuume, joka tarkoitti sitä, että koko nämä kahdeksan vuotta olen opiskellut lähes täysipäiväisesti. Se on luonnollisesti asettanut rajoitteensa matkusteluuni niin ajan kuin rahan puolesta. Ensimmäisen harjoitteluni jälkeen kylläkin hoksasin omaan makuuni parhaan tavan kansainvälistyä – kansainväliset harjoittelut. Sillä tavalla voi lähteä maailmalle useaksi kuukaudeksi, saada kosketusta paikalliseen arkielämään työharjoittelun kautta ja lisäksi hyötyä niin rahallisesta kuin logistisestakin tuesta opinahjoltaan. Kansainvälisiä työharjoitteluita hyödyntämällä pääsin itse asumaan vielä toistamiseenkin Keniassa sekä myöhemmin El Salvadorissa. Lisäksi olen hankkinut kansainvälisiä kokemuksia opiskelemalla maisteriopintoni ulkomailla, viettäen kaksi vuotta naapurimaassamme Ruotsissa opiskellen sosiaalityön ja ihmisoikeuksien maisteriohjelmassa. Näitä sekä edellisten opintojeni oppeja haluankin heijastella myös matkailuun ja erityisesti kansainvälistymiseen, joka ei aina ole täysin ongelmatonta. 

Pidempien ulkomailla oleskeluiden lisäksi olen toki matkustellut jonkin verran myös Euroopan eri maissa, mutta matkaillessani laitan pääasiassa laadun määrän edelle ja matkustan mieluummin hitaasti ja varmasti kuin juosten kohteesta toiseen minuuttiaikataulun mukaan. Itselleni olen asettanut tavoitteeksi nähdä 30 maata ennen kuin täytän 30, mutta jos ei se toteudu vaivaa sillä päätäni. En halua tehdä matkustamisesta suorittamista, eikä se ympäriinsä lentelykään vain numeroiden kasvattamisen vuoksi ole kovin ympäristöystävällistä tai järkevää. Välillä Instagramin pyörteissä saattaa tuntua siltä, ettei ole nähnyt mitään verrattuna niihin reissailijoihin, joilla on vaikka yli sata maata käytynä. Silloin pitää muistaa, että tämä on oma matkani ja tallailen sitä itselle sopivaan tyyliin. Monella ei ole tahdosta riippumatta mahdollisuutta matkustaa lainkaan asuinmaansa ulkopuolelle, joten pitää myös muistaa olla kiitollinen omista mahdollisuuksistaan.

Etanana matkustelun esimerkki olikin ensimmäinen virallinen reppureissuni, jolle lähdin vuonna 2016. Olin juuri valmistunut silloisista sosionomiopinnoistani ja halusin tauon kaikesta. Jätin siis viihtyisän työpaikkani ja asuntoni Suomessa ja päätin lähteä yksin reppu selässä Latinalaiseen Amerikkaan. Suunnitelmani oli matkata Meksikosta Kolumbiaan, mutta päättää päivän agenda päivä kerrallaan. Matkaa tein hitaasti mutta varmasti kierrellen läpi myös Kuuban ja Väli-Amerikan. Pääkulkuvälineeni toimi bussi ja majapaikkanani hostelli. Meksiko oli maista suosikkini, jossa vietinkin useamman kuukauden. Isossa maassa oli kaikkea kauniista kaupungeista mykistyttävään luontoon, eikä ruuassakaan ollut valittamista. 

Meksikossa reppureissuni alussa vietin niin parhaimpia kuin huonoimpiakin hetkiäni. Nautin kovasti yksinolon vapaudesta mutta matkan alku oli yllättävän rankka. Olen aina viihtynyt omassa seurassani, mutta nyt tunsin olevani todella yksin ajatusteni kanssa. Oli kuitenkin hyvä pysähtyä ja tulla vastatusten omien tunteidensa kanssa ja mikäpä parempi paikka tuulettaa tuumiaan kuin killuessa turkoosina hohtavassa merivedessä auringon alla. Vaikeuksien kautta sitä vahvistuu ja matkailu onkin itselleni ensisijassa oppimiskokemus. Tuolla matkalla opin paljon itsestäni ja tärkeimpänä oppina oli se, että vaikka on aina hyvä pyrkiä kehittymään on myös yhtä tärkeää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Sen huomaamisella oli parantava vaikutus, ja minulle onkin tarpeellista olla itse se oman elämäni sankari. Jälkikäteen on sitten helppo huomata, kuinka juuri itseään  rakastamalla ja kunnoittamalla osaa vaatia kunnioitusta myös muilta. Se jos jokin luo tilaa onnellisille kohtaamisille myös maailmalla.

Onnellisista kohtaamisista puheenollen alkaa jo täällä olonikin pääsyy lipua mukaan tarinaan. Matkan varrelta löytyi jotakin, joka saattoi minut tänne Kolumbiaan asti, asumaan puulattiaiseen asuntoon vuorten juurelle. Siitä kerron kuitenkin lisää vasta ensi kerralla!