Jopas aikaa vierähti viime postauksesta. Tällä kertaa pääsin vihdoin reissutarinoiden pariin, kun kirjoittelin yhdestä tämänhetkisen kotimaani Kolumbian suosituimmasta kohteesta, eli Tayronan Kansallispuistosta.
Kolumbia on täynnä toinen
toistaan ihanampia matkakohteita kauniista kaupungeista
luonnonhelmaan. Vehreää viidakkoa ja kauniita rantoja löytyy Tayronan kansallispuistosta
joka on laaja suojeltu alue Kolumbian pohjois-osissa. Tayronassa voi niin vaellella
kuin majoittua ja itse pääsinkin viettämään siellä ihanat kolme yötä.
Vierailin Tayronassa ensi
kerran vuonna 2016 päiväretkellä ystäväni kanssa, jolloin myös ratsastin suoraan
puiston suosituimmalle rannalle Cabo San Juaniin. Tällä kertaa halusin paremman
tuntuman puistoon, joten suunnitelmani oli kävellä mahdollisimman paljon, uida
eri rannoilla ja majoittua ensimmäistä kertaa riippumatossa. Olin suunnitellut
matkani niin, että vietin Tayrona-reissua edeltävän ja seuraavan päivän hostellissa
suht lähellä Tayronan pääsisäänkäyntiä El Zainoa. Majoituin hostellissa nimeltä
El Viajero joka sijaitsee Buritacassa. Täältä pääsi helposti noin 20 minuutissa
bussilla sisäänkäynnille, mutta hostelli itsessään oli myös mukava. Siellä sain
lisäksi säilytettyä suuremman rinkkani, ottaen mukaani vain pienemmän ja
kevyemmän repun.
Tärkeintä on pakata
mukaan passi, joka tarkistetaan sisäänkäynnillä, mutta itse pakkasin lisäksi tavalliseen
koulureppuun mukaani alusvaatteet ja sukat, yöhousut ja yöpaidan, flipflopit,
uima-asun, pari t-paitaa ja parit shortsit. Kävelyyn käytin perus Niken
juoksukenkiä. Jos nyt saisin päättää, olisin ottanut mukaan myös lämpimän
pitkähihaisen paidan, sillä yöllä oli tosi kylmä! Lisäksi mukanani oli ohut
pyyhe, ohut peitto, hyttyssuihke, aurinkorasva, lippis, aurinkolasit, korvatulpat,
unimaski, e-lukija, puhelimen varapatteri, taskulamppu, kamera ja pienet pullot
hygieniatarvikkeita. Tärkeää oli kantaa mukana myös riittävästi käteistä, sillä
puistosta sitä ei ole enää saatavilla eikä edes puiston sisäänkäynniltä.
Käteistä kannattaakin nostaa Santa Martasta, joka on lähin suuri kaupunki ja
josta suurin osa varmaan puistoon ja lähialueille saapuu.
Santa Martasta pääsee
alueelle helposti ja halvalla bussilla noin tunnissa, mutta suosittelen silti
majoittumista ainakin edeltävänä yönä jossakin alueen majoitusvaihtoehdoista. Myös
veneellä ilmeisesti pääsee puistoon, mutta olen lukenut kaikkialta matkan
olevan todella epämiellyttävä ja äärettömän pomppuinen. Puistoon on myös toinen
sisäänpääsy pidemmän matkan päässä, nimeltään Calabazo entrance. Vaihtoehtoja
siis löytyy reittien pituuksien, puistoon saapumisen ja siellä liikkumisenkin välillä,
kun valita voi kävelyn tai ratsastamisen.
El Zainon pääsisäänkäynniltä
Cabo San Juaniin kävely kestää noin pari tuntia ilman pysähdyksiä.
Ensimmäiselle ravintolalle ja majoitusalueelle Arrecifeen matka kestää noin
tunnin ja ensimmäiselle uitavalle rannalle noin puolitoista tuntia. Pääsisäänkäynnillä
kannattaa olla mahdollisimman aikaisin, puisto nimittäin aukeaa kello kahdeksan
ja sisään haluaa moni muukin. Itse olin ostanut lipun etukäteen, sillä puistoon
on kävijärajoitus ja välillä liput voivat loppua sisäänkäynnin lipunmyynnistä. Näin
myös välttyy jonottamiselta. Lipun voi ostaa sivulta http://parquetayrona.com.co/ valiten ’Taquilla Zayno’ alueeksi. Lippu maksaa noin 55 000 Kolumbian
pesoa (COP), eli noin 15 euroa. Sisäänkäynniltä on vielä muutama kilometri itse
kävelyreittien alkuun. Tämä reitti on tylsää tietä ja voimiaan kannattaa
säästää itse reiteille. Pikkubussit kulkevat väliä nopeasti ja usein 3000 COP hintaan.
Majoitusta puistoon ei
voi etukäteen varata vaan se varataan samana päivänä sisäänkäynnin infosta.
Itse saavuin paikalle vasta yhdeksän jälkeen ja riippumattopaikat Cabo San
Juanin ikoniselta kiveltä kivoilla näkymillä olivat jo varattu. Tämä ei itseäni
haitannut, sillä olinkin halunnut paikan maan tasalta kylmän tuulen vuoksi. Myös
nämä paikat loppuivat pian, eli paikalla tosiaan kannattaa olla ajoissa! Jos
kuitenkin saapuu paikalle myöhemmin voi Arreficen rannan vierestä löytyä vielä
paikkoja. Alueella on myös ilmeisesti joitakin hotelleja, mutta niistä en ole
kovin hyvin perillä. Yö Cabo San Juanissa riippumatossa maksaa noin 40 000
COP eli noin 11 euroa. Itse varasin infosta vain yhden yön, sillä se oli alkuperäinen
suunnitelmani. Myöhemmin tosin halusin yöpyä kaksi yötä lisää, joten ostin
lisäyöt suoraan leirintäalueelta joka aamu. Sisäänpääsylippuni oli vain yhdeksi
yöksi, enkä vieläkään ole varma olinko puistossa kaksi lisäyötä pummilla vai
oliko yhdellä sisäänpääsyllä ihan ok yöpyä pidempään.
Sisäänkäynnillä on monia
pikku ravintoloita, josta voi ostaa syötävää, juotavaa, laukkuja ja muita asusteita,
hygieniatarvikkeita tai vaikka snorkkelivälineitä. Valikoimat tosin eivät ole kovin
laajat eikä ostostarpeita kannata jättää tänne asti. Samoin puiston sisällä on muutama
eri ravintola, pari pienempää kioskia ja leipomo Bere, josta saa hyviä täytettyjä suolaisia
ja makeita leipiä sekä tuoretta appelsiinimehua. Tarjontaa näytti kuitenkin
olevan vaihtelevasti, joten ei kannata hermostua, jos ei suklaaleipää löydykään
juuri sinun käynnilläsi. Cabo San Juanin ravintola tarjosi aterioita aamiaisella, lounaalla ja illallisella. Ei mitään Gourmet-ruokaa, mutta sai
sillä vatsan täyteen. Myös Cabo San Juanin rannalla myytiin leivonnaisia, mutta niiden syönnin
jälkeen oma vatsani meni ensi kertaa hieman sekaisin.
Hinnat sisäänkäynnillä ja
varsinkin puistossa ovat korkeat – myös juomavedelle. Sitä voikin jaksaessaan
tuoda mukanaan halvemmalla useamman litran pullossa. Samoin ruuat ovat suht kalliita
ja menut aika rajattuja, joten eväitäkin voi jaksaessaan tuoda mukana. Itse
halusin raahata mahdollisimman vähän tavaraa mukanani, joten päädyin mieluummin
syömään ja juomaan paikan päällä ja maksamaan vähän enemmän. Mukana kannattaa
kuitenkin tuoda vähintään parin litran vesipullo, että selviää puistossa vaeltelusta
nesteytettynä, ravintoloita tai edes juomatarjontaa ei ole tarjolla joka askeleella
vaan odottamaan voi joutua pitkäänkin.
Omia alkoholijuomia
alueelle ei saa viedä ja laukut saatetaan tutkia sisäänkäynnillä. Itselläni on
paikallinen liittymä, mutta netti ei alueella toiminut lainkaan. Kannattaa siis
ladata esimerkiksi lippu puhelimeen valmiiksi. Leirintäalueella on vessat ja suihkut.
Wc-paperi on tosin päivisin maksullista. Suihkut ovat auki vain aamuisin ja
iltaisin veden säästämisen vuoksi. Cabo San Juanissa on myös pieni kioski mistä
saa naposteltavan ja juomien lisäksi esimerkiksi vessapaperia ja joitakin
hygeniatarvikkeita tai esimerkiksi särkylääkkeitä. Sieltä saa myös 10 000 COP
hinnalla lukon kaappiin, jossa voi säilyttää tavaroitaan, ellei ole tuonut
lukkoa mukanaan. Päivittäisbudjetti majoituksineen, syömisineen (aamupala,
lounas ja illallinen) ja juomisineen kohoaa helposti yli 100 000 COP:iin
eli n. 30 euroon. Majoitus oli tosiaan n. 40 000, aamupala n. 15 000,
lounas n. 25 000, päivällinen 25 000, tuoremehut 6000 ja vesipullo 5000.
Lisäksi alueelta voi ostaa naposteltavaa, olutta ja limsaa, jotka toki nostavat
päivittäistä budjettia.
Parasta tekemistä
alueella on eri kävelyreittien koluaminen ja uiminen. Puistossa on monta rantaa,
mutta niistä uintivarmoja on vain kaksi – Cabo San Juanin ranta ja La Piscina
jotka ovat noin puolen tunnin matkan päässä toisistaan. Näillä rannoilla on mukavaa
polskia, mutta muilla kuten esimerkiksi Arreficen rannalla virtaukset ovat niin
suuria, että niillä on hukkunut satoja ihmisiä. Varovaisuus oikeasti kannattaa!
Tayronan kansallispuisto
on ihana paikka, jossa voi nauttia luonnon rauhasta ja monimuotoisuudesta. On
kuitenkin erityisen tärkeää huomata, että tämä alue on alkuperäiskansojen pyhää
aluetta ja ansaitsee myös sen vuoksi erityistä kunnioitusta. Alueella voikin
nähdä valkoisiin asuihin pukeutuneita paikallisia kävelemässä tai myymässä
esimerkiksi kookosvettä tai koruja. Alkuvuodesta tammikuun ja helmikuun
tienoilla Tayronan kansallispuisto on kokonaan kiinni noin kuukauden alkuperäiskansojen
pyynnöstä. Tänä aikana luonto saa hengähtää ja alueen alkuperäiset asukkaat
saavat rauhoittua luonnon ja pyhien rituaaliensa äärellä.