Reissurakkautta

Rakkaus, rakkaus, rakkaus. Maailmasta ei löydy montaa ihmisyyttä vavisuttelevampaa asiaa, kuin rakkaus. Välillä tuntuukin, että joka tarinan sivujuonteena joku aina rakastuu. Niin kävi myös tässä tarinassa.

Kuten viime kirjoituksessa kerroin olin sooloreissulla matkalla Meksikosta Kolumbiaan Väli-Amerikan kautta. Olin pienten vaikeuksien kautta päässyt hyvään mielentilaan ja valmis valloittamaan maailmaa oman elämäni sankarittarena, yksin. Usein kun sitä jotakin oikein päättää, tapahtuu kuitenkin päinvastaista.

Ollessani vielä matkani alkupuolella Meksikossa sain kaveriltani yhteystiedot hänen El Salvadorilaiselle tutulleen, jotta voisin kysellä vinkkejä matkan varrelle. Kuten kerrottua suunnittelin matkaani päivä kerrallaan, mutta jostakin syystä päätin ottaa yhteyttä tähän herraan nimeltä Jose jo monta kuukautta ennen, kuin olin saapumassa El Salvadoriin. Aluksi kyselin matkavinkkejä kuten asiaan kuului, mutta Jose ei ollut kovin vakuuttava lähettiläs maalleen. Vakuuttavaa oli sen sijaan hänen yltiöpäinen ystävällisyytensä ja sarkastinen sanailumme, joka otti heti tuulta alleen.

Matkavinkit jäivät pian unholaan, kun keskustelumme aaltoili laidasta toiseen. Päivät, viikot ja kuukaudet vierivät samalla, kun itse jatkoin matkaani pitkin Meksikoa lähemmäs ja lähemmäs El Salvadoria. Ihastusta oli ilmassa, mutta pessimistisenä suomalaisena en kuitenkaan halunnut tehdä asiasta vielä numeroa. Siitä huolimatta kerroin toki kavereilleni, että jos tämä Jose nyt sattuisi olemaan yhtä ihana kasvotusten kuin puhelimessa olisi se ehkä mentävä naimisiin sen kanssa joku päivä. Ei paineita.

Ajan kuluessa ja keskustelun virratessa päädyimme lopulta siihen, että treffaisimme ennen kuin olisin edes saapunut El Salvadoriin. Päätimme, että tapaisimme jo Guatemalassa Atitlan järvellä ja vuokrasimme viikonlopuksi airbnb:n venematkan päästä muusta asutuksesta. Huomautettakoon, että emme tässä vaiheessa olleet tosiaan tavanneet, puhuneet tai edes videochattailleet, vaan olimme hoitaneet kaiken kommunikaation kirjoittaen. Käytimme kaiken energian pohtiessamme, kuinka meillä mahdollisesti klikkaisi tuon viikonlopun aikana, mutta unohdimme pohtia mahdollisuutta tulla murhatuksi ja heivatuksi järven pohjaan toisen toimesta. En siis ihan satasella suosittele kyseistä treffimuotoa tinder matchien kanssa, meitä sentään huojensi yksi luottoa lisäävä yhteinen ystävä.

Treffipäivä koitti lopulta ja olin täysin hermoromahduksen partaalla jännityksen vuoksi. Kädet hikosivat ja kävelin ympyrää hostellissani, kunnes Jose ilmoitti olevansa majapaikkani ulkopuolella. Astuin ulos ja mittailimme toisiamme, kunnes jännitys pian suli, ja vierellä oli se tuttu tyyppi, johon olin tutustunut jo kuukausien ajan. Se tyyppi, jonka huumori oli ärsyttävän lähellä omaa ja joka työskenteli ison yrityksen toimistossa kauluspaita päällä, mutta oli varustettu lievän anarkistisella sielulla. Hän, kenen mitä kultaisin luonne pilkahteli ruskean parran ja tuikkivien silmien takaa. 

Suuntasimme viikonlopun viettoon, kuluttaen aikaamme syöden, juoden ja retkeillen, sekä saaden viimeisen silauksen sille tunteelle, että jotakin erityistä oli tapahtumassa. Olimme molemmat yhtä kliseisen onnellisia ja keksimme kohtaamiselle sanankin: serendipity. Sitä voisi kuvata onnekkaana sattumana löytää jotakin mahtavaa, jota ei ole osannut edes etsiä. Kliseistä tai ei, me koimme löytäneemme sielunkumppanit, vähän niin kuin ne kaksi jykevänä toisensa vierellä seisovaa tulivuorta järven toiselle puolen. 

Villassa Jose kokkaili meille palanutta paahtoleipää ja levähtäneitä uppomunia Ella Fitzgeraldin ja Louis Armstrongin duetoidessa taustalla. Terrassilla istuimme sylikkäin katselemassa kun sade ropisi yhdelle maailman kauneimmaksi tituleeratulle järvelle. Siellä rauha saapui maailmanpäälle tai ainakin meidän sydämiimme ja se on juurikin rauha mikä on vienyt meitä eteenpäin ja auttanut jaksamaan läpi suhteen mikä on vietetty suurilta osin fyysisesti erossa.

Tämä kaikki tapahtui muutama vuosi sitten, mutta spoiler alert: tarinalla on onnellinen loppu. Etävuosien jälkeen päädyimme viettämään ilon ja rakkauden täytteisiä häitä Espanjassa ja lopulta myös asuttamaan tätä yhteistä kotia Kolumbiassa.

Aion tehdä vielä erikseen postauksia etäsuhteessa elämisestä, häistä ulkomailla ja muutosta Kolumbiaan. Nyt on kuitenkin aika jättää menneet hetkeksi sikseen ja kirjoittaa myös nykyhetkestä. Seuraavaksi siis tiedossa reissupostauksia ja muita aatoksia maailman tolasta.